Pelisilmän avautuminen
Pelisilmä on avautunut pikku hiljaa ja sen kautta liiketoiminta on saanut nyt tämän muodon. Näkymättömästä näkyväksi.
Yhteistyö
Urheilin lapsena monipuolisesti. Eniten harjoittelin ja pidin jalkapallosta. Jossain vaiheessa minusta tuli jalkapalloammattilainen.
Sain olla mukana maajoukkueessa, joka saavutti paikat nuorten EM- ja MM-kisoihin. Pelaajauran jälkeen tuli useasti mietittyä, että olisi pitänyt harjoitella enemmän, eri tavalla, tehdä erilaisia ratkaisuja monessa kohtaa…Enää sitä ei tarvitse miettiä, sillä asiat menivät juuri niin kuin pitikin. Jossittelu on turhaa.
Peliuran jälkeen hyppäsin suoraan valmentamisen maailmaan. Valmentaminen on antanut mahdollisuuden jatkaa itsearviointia. Pelaava joukkue on peili valmentajan omasta olemisesta, vahvuuksista ja kehitettävistä osa-alueista.
Raha ja vauhtisokeus
Talous on asia, josta puhutaan yllättävän vähän. Varsinkin siihen nähden kuinka paljon ihmiset ovat valmiita uhraamaan rahan takia. Raha on ollut minulle jollakin tapaa kiinnostava aihepiiri pienestä pitäen. Reiluna kaksikymmentävuotiaana ostin ensimmäisen oman sijoitusasuntoni. Markka-aikana, silloin, kun kiinteistösijoittaminen ei ollut vielä muodissa ja vuokralaista haettiin lehti-ilmoituksilla. Lähes 11 vuotta pankissa on avannut silmiä suomalaisten yritysten ja yksityisten talouksien vahvuuksiin ja kipukohteisiin. Tärkein oppini rahasta on, että se aiheuttaa ihmisissä monenlaisia tuntemuksia, rahaan liittyy paljon energeettistä latausta ja erilaisia uskomuksia. Rahalla saa paljon kaikkea, lähes kaiken. Rakkautta ei kuitenkaan. Todellinen rikkaus löytyy sisältäpäin. Sisäinen rauha ja rakkaus, ulkoinen menestys ja rikkaus eivät ole pois sulkevia asioita. Eivät myöskään itsestään tapahtuvia.
Vuosien varrella vauhti kiihtyi ja lopulta juoksin niin kovaa, että oli enää vaikeata havaita mikä oikeasti oli tärkeää. Vauhtisokeutta, ehkä se oli sitä. Hyvä fyysinen kunto ja luulo omasta henkisestä tasapainosta antoivat mahdollisuuden alati kiihtyvälle tahdille.
Kasvu
Kun on riittävän kuormittunut ja väsynyt nukkuminenkin käy hankalaksi. Ympärilläni olevat ihmiset kärsivät, minä kärsin. Tulin omista tekemisistäni tietoisemmaksi. Toisten virheet ja typeryys alkoikin näyttäytyä valossa, joka osoitti suoraan minuun. Menneisyyden kohtaaminen ei ole ollut helppoa ja mukavaa.
Oman pienen kuolleen pojan sylissä pitäminen on tuonut ymmärrystä menetyksen tuskasta. En ole voinut hukuttaa surua mihinkään vaan kohdata sitä hetki hetkeltä.
Yksi ratkaisevista asioista kokemuksessani oli, kun pääsin irti halusta auttaa ihmisiä. Aina sen sanoessani tuntui tekopyhältä. Halu auttaa jotakin johtaa kysymykseen: Kuka on se, joka haluaa auttaa? Tämä on se kysymys, jonka äärellä olen ollut. Olen ollut aina kiinnostunut ihmisyydestä ja siitä missä menevät rajamme.
Parhaat asiat elämässäni ovat syntyneet innostuksesta, intohimosta ja rakkaudesta käsin. Onnistumisen tunteet, ajantajun katoaminen ja hetket, kun kaikki ovat yhtä, toimivat muistutuksena siitä, että yhdessä tekeminen! Yhdessä tekeminen ja oleminen kasvattaa, laajentaa ja mahdollistaa.
Pelisilmä kehittyy. Kasvetaan yhdessä!